Kalvo-oikomisesta on tullut yksi uusi menetelmä oikomishoidon perinteisten menetelmien täydentäjäksi. Kliinikoiden on tärkeä ymmärtää, mitä kalvotekniikoilla voi saada aikaan ja mihin ne soveltuvat. Kalvo-oikominen on nouseva ja myös potilaita kiinnostava trendi. Lisää tieteellistä tutkimusnäyttöä menetelmästä tarvitaan.

Erikoistuva hammaslääkäri Sanna Uggeldahl esitteli kalvo-oikomishoidoista tähän mennessä kertynyttä tieteellistä näyttöä Hammaslääkäripäivillä marraskuussa.

Laadukkaita riippumattomia ja vertaisarvioituja tutkimuksia on hänen mukaansa toistaiseksi olemassa erittäin vähän. Valtaosa tähän mennessä tehdyistä tutkimuksista on paljolti kalvojen kaupallisten valmistajien rahoittamia ja tekemiä.

Kalvo-oikominen on oikomishoidon menetelmä, jossa ei käytetä kiinteitä kojeita, vaan oikomiskojeena toimii ohut hampaiden pinnalle kiinnitettävä muovikalvo.

Kalvo-oikominen sopii tämän hetkisen tiedon ja kokemusten perusteella pääasiassa aikuisten suhteellisten lievien purentapoikkeamien hoitoon.   

– Ensimmäiset hampaita siirtävät positionerit kehitettiin jo vuonna 1945. Kalvo-oikomishoitoa on kuitenkin tehty vasta vähän aikaa, joten menetelmää on myös tutkittu paljon vähemmän kuin perinteisiä kiinteitä kojeita, Uggeldahl kertoo.

Hoitoa varten potilaalle valmistetaan sarja muovisia kalvoja potilaalle laaditun hoitosuunnitelman mukaan. Hoidon aikana uusi kalvosarja vaihdetaan käyttöön keskimäärin viikon tai 10 päivän välein.

– Tähän mennessä saadun näytön mukaan kalvo-oikominen ei ole menetelmänä yhtä tehokas vaikeiden purentapoikkeamien korjaamisessa kuin kiinteät kojeet. Aikuisten lievien purentapoikkeamien hoidossa kalvot sen sijaan toimivat kokemusten mukaan hyvin. Ne sopivat erityisesti lievien ahtauksien ja asentovirheiden korjaamiseen. Kalvoilla hammaskaari kyllä tasoittuu, mutta purentapoikkeaman hoito ei onnistu yhtä tehokkaasti, Uggeldahl kiteyttää tähän mennessä kertyneitä tuloksia.

Hoidon etenemistä tulee seurata kontrollikäynneillä yhtä tarkasti kuin perinteisessä oikomishoidossa.

Määrällisesti kalvomerkkejä ja niiden valmistajia on maailmalla lukuisia. Tällä hetkellä suurin on  Invisalign (USA), yli 5 miljoonaa hoidettua potilasta, ja muita ovat esimerkiksi ClearAligner (USA), yli 200 000 hoidettua potilasta sekä saksalainen Orthocaps, jolla on hoidettu yli 30 000 potilasta.

Kalvotekniikassa kalvojen valmistajalla on keskeinen rooli, sillä valmistaja osallistuu myös digitaalisen hoitosuunnitelman laatimiseen. Valmistaja toimittaa alustavan 3D-hoitosuunnitelman, jota hammaslääkäri tarpeen mukaan säätää ja tarkentaa. Vastuu hoidosta on aina hoitavalla hammaslääkärillä.

Tutkimustiedossa vielä aukkoja

– PubMedin mukaan kiinteisiin kojeisiin liittyviä tutkimuksia on tehty noin 1 100, funktionaalisiin kojeisiin liittyviä noin 470 ja kalvo-oikomista koskevia tutkimuksia noin 95, Uggeldahl kertoo.

Kalvo-oikomista koskevia tutkimuksia on määrällisesti vielä vähän ja monet niistä ovat hänen mukaansa myös toistaiseksi laadultaan niin heikkoja esimerkiksi metodologisten ongelmien tai pienien potilasmäärien vuoksi, että tuloksia on syytä arvioida hyvin kriittisesti.

– Kalvotekniikan hoitomahdollisuuksia ovat tähän mennessä kertyneen tiedon ja kokemusten mukaan esimerkiksi ala-etualueen lievät ahtaudet, vähäiset kaarten laajennukset, intruusiot, lievät ahtaudet, diasteeman sulut, aukkojen sulku, etualueen rotaatioiden korjaukset sekä reunaharjujen/inkisaalikärkien korkeuksien korjaukset. Kalvohoidoissa kruunut kallistuvat, mutta juurten liike on vähäistä. Käytännössä torkkaus on siis hankalaa kiinnikkeistä huolimatta, mutta kallistus onnistuu, Uggeldahl tiivistää.

Hän viittaa maailmanlaajuisesti arvostettuun oikomishoidon asiantuntijaan, brittiläiseen oikomishoidon professoriin Kevin O’Brieniin, jonka mukaan näyttöä kalvo-oikomishoitojen tuloksista ei ainakaan vielä ole saatu runsaasti. Tämä ei O’Brienin mukaan kuitenkaan tarkoita, että kalvo-oikomishoidot eivät toimisi – meillä ei vain tässä vaiheessa vielä ole tieteellistä todistusta asiasta.

– Kalvot ovat yksi hyvä oikomishoidon menetelmä muiden menetelmien joukossa. Vaikeiden purentapoikkeamien hoidossa ne eivät kuitenkaan ole yhtä tehokkaita kuin kiinteät kojeet, Uggeldahl tiivistää yhteenvetona päätelmät tämänhetkisen tutkimustiedon valossa.

Kalvo-oikomista ei myöskään vielä opeteta systemaattisesti suomalaisessa erikoistumiskoulutuksessa, joten siihen perehtyminen jää paljolti kliinikoiden oman aktiivisuuden varaan.

Keskeistä on riittävä ymmärrys siitä, mihin kalvo-oikominen soveltuu ja mitä sillä voidaan saada aikaan sekä jatkossa lisätutkimus tieteellisen näytön saamiseksi. 

Lähde: Erikoistuvan hammaslääkärin Sanna Uggeldahlin luento Kalvo-oikomishoitojen tieteellinen näyttö. Hammaslääkäripäivät 7.11.2019.